perjantai 21. marraskuuta 2014

Blogielämää miehen silmin

feelingcreative
Haudihau!

Täällä Niko kirjottelee illankuluksi Henriikan puolesta, kun hän on ollut "niin" kiireinen viimeiset kaksi päivää. Töitä on ollut niin kotona kuin oikeitakin töitä koulun ohessa. Tässä postauksessa käsitellään Henriikan pariä edellistä päivää Nikon silmin nähtynä. Aikaa on kulunut paljon ylenpalttiseen haahuiluun, suunnitteluun ja tilpehööritavaroiden tuunailemiseen.

Joulu se vaan lähenee, eikä tämä voi olla näkymättä Meidän yhteisessä arjessa. Tänäänkin perjantaina  piti molemmilla olla "vapaapäivä" koulusta sekä töistä, mutta mitäs sitten tapahtuikaan. Molemmat suuntasimme aamutuimaan, Henriikka tosin jo heti kahdeksan jälkeen ja itse paljon paljon väsyneempänä alkuviikon rutistusten jälkeen vasta 10 maissa koululle tekemään koulutehtäviä. Tai enhän minä oikeastaan tiedä mitä Henriikka päivät pitkät duunailee Kuopion Muotoiluakatemian tiloissa, kun huhupuheiden perusteella koulunkäynti siellä on aikamoista haahuilua. Mutta kuitenki - koulussa muutaman tehokkaan työtunnin jälkeen suuntasimme Etolan kautta Maxi Kodintukkuun ja sieltä K-rautaan etsimään jotain marmorisävytteistä kontaktimuovia, KONTAKTIMUOVIA! Ja tämä kyseinen sävy olisi ilmeisesti kuulunut seuraavan sisustusprojektiin kodissamme ja tähänkäänhän minulla ei olisi ollut sananvaltaa. Korkeintaan hyväksytty maininta tähän marmorisävyyn olisi ollut, että "sehän käy mainiosti" :D. No mutta nää on näitä, tyytyväinen täytyy olla, kun ei miespuolisena henkilönä tarvitse hirveästi käyttää aivonystyröitäni ja suunnitella seuraavaksi meille tulevaa sohvapöytää, verhojen värejä saatikka keittiökaappejen järjestystä ja siivousta.

Näin se vaan alkoi Niko-kornerin aikakausi täällä blogin puolella. Tulevaisuudesta ei ole tietoa tämän kornerin osalta, mutta mikälisikäli itse bloginpitäjä on jatkossakin kiireinen niin voihan avomies välillä vähän auttaa, jotta ne kaikki illat ei menisi blogirjoitusten rustailemiseen ja Photoshopin kanssa väsertämiseen. Tosin tähän pitää mainita, että enhän minä vielä mitään kuvankäsittelyä taida Photoshopilla, koska omat rajani rajoittuu puhelimen avulla tehtäviin pikamuokkauksiin, joten Henriikka joutui vähän auttamaan tämän päivän kuvien kanssa.

Nyt on kuitenki tämän aloitustarinan loppu. Kotitekoiset broileripyörykät ovat varmaan jo jäähtyneet, kun meinasin uppoutua blogiteksin ja sen kirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Meillä oli diili, että Henriikka tekee ruuan ja minä kirjoitan sille blogia.

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

5 asiaa, joita et minusta tiennyt

fivethings
1. Minulla on ylitaipuvat kädet. Sain luisteluaikoina aina kuulla siitä, kuinka käteni "roikkuvat". Jos nostin ne ylös, kädet eivät olleet suorat vaan ne näyttivät siltä, että en vain jaksanut jännittää niitä. Kuntosalilla tämä ongelma on hieman isompi, sillä joudun usein keskittymään siihen, etten ojenna kyynärpäitäni ihan yli ja siten vahingoita niveliä sun muita. 

2. Minulla on edelleen rautainen kaarilanka liimattuna etu-ylähampaitteni takana. Sain raudat ala-asteella ja kun oikomishoito päättyi, laitettiin kaarilanka estämään hampaiden palautumista takaisin vinoon. Tuomio kaarilangan käytölle oli silloin kymmenen vuotta, mutta en ole varma, otetaanko tätä koskaan pois. Luulen, että minun pitäisi ottaa itse yhteyttä hammaslääkäriin ja pyytää poistattamaan tämä,  tuskin tulee enää mitään kutsuja oikojalle.. :D Toisaalta, lanka ei kyllä häiritse lainkaan, joten eipä sen olemassaolo minua paljon hetkauta.

3. Inhoan sängyn petaamista. Hävettää myöntää, että sänkymme on lähes poikkeuksetta arkena petaamatta. Nukumme peitoilla ja päiväpeitolla, joten ei siihen paljon tarvitsisi kun vetäisi päiväpeiton paikoilleen, mutta ei. Siihen se jää, sängyn päätyyn, joka aamu. 

DSC_8371
4. Saan välillä juuri ennen nukkumaanmenoa ihan jäätäviä hepuleita ja naurukohtauksia. Niko on välillä kuin puulla päähän lyöty, kun meikäläinen nauraa vedet silmissä jollekin ihan typerälle jutulle (yleensä joku omasta mielestä hyvä vitsi). En sitten tiedä onko asialla jotain tekemistä kuun kierron kanssa, jolloin muutenkin hypin seinille vähän joka asiasta.

5. Jos olen iltaisin kävelylenkillä, juoksen kaikki pimeät kohdat kuten tunnelien aluset, sammuneiden katuvalojen välit tai yhden hiekkatiepätkän, joka on "pelottava" ja huonosti valaistu. Saan juostessani kunnon adrenaliinipiikin kun kuvittelen jonkun jahtaavan minua. Olen pimeällä liikkuessa muutenkin ihan ylivarovainen ja pidän laukustani kaksin käsin kiinni, mikäli sellainen on mukana. Espanjassa asuessani koskaan ei voinut olla liian varovainen, joten se on vähän jäänyt takaraivoon. 

Kuvat: Sara / Muokkaus: Henriikka

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tunnetujen rakennuksien näköismalleja ruuasta

mockupmodel
Saan usein kysymyksiä siitä, millaista sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun opiskelu oikein on. Yritän tästä eteenpäin aina silloin tällöin koota postauksia, joissa valottaisin teille hieman, mitä me siellä koulussa päivisin tehdään. Ajattelin aloittaa postaussarjan tällaisella hauskalla tehtävänannolla, jonka toteutimme viime viikolla. Niinkuin opettajatuutorillamme on tapana sanoa, "humpan juonena" oli tutustua pienryhmässä yhteen tunnettuun rakennukseen ja tehdä siitä lyhyt esitys koko luokalle. Jaahas. Piece of cake! 

Mutta homma ei ollutkaan vielä siinä. Tehtävä sai jatkoa. Jokainen ryhmä joutui miettimään, mistä elintarvikkeista oman rakennuksen voisi valmistaa. Siis niinkuin ruuasta. Öö..?? Meidän ryhmällä rakennus oli London City Hall. Muotonsa puolesta ei mikään järin silmiä hivelevä, mutta suht helppo valmistaa. Muotoa on verrattu mm. munaan ja moottoripyöräkypärään, joten oli aika selvää, että jonkin sortin pallosta olisi parasta lähteä liikkeelle. Vesimeloni olisi ollut sisukseltaan liian pehmeä, joten seuraava vaihtoehto taisi olla lanttu, josta rakennus loppujen lopuksi veisteltiinkin. Tai no, täytyy myöntää, että meikäläinen sohaisi sitä pari kertaa ja keskittyi sitten suosiolla kuvailemaan ja kommentoimaan sivusta. :D

DSC_8437
studies
Tunnistatteko rakennuksia? Ylimpänä tosiaan tuo meidän lantusta valmistettu London City Hall. Muut kollaasissa esiintyvät "elintarvikerakennukset" ovat muutamien muiden pienryhmäläisten aikaansaannoksia, joita oli pakko käydä kuvailemassa. Ihan huikeita jos minulta kysytään! :D Luulen, että suurin osa tietää yllä näkyvät Sydneyn oopperatalon ja Pekingin olympiastadionin, vai onko se nyt kansallinen stadion…? Enivei. Alimmassa kuvassa esiintyvä Buzludzha voi kuitenkin olla joillekin tuntematon. Itse en ainakana ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä rakennuksesta, ennen kuin sain tietää hieman taustoja rakennuksen valinneelta ryhmältä. Kyseessä on Bulgarian vuorilla sijaitseva kommunistien entinen monumentti, joka esiintyy mm. juuri ilmestyneellä Haloo Helsingin "Vihaan kyllästynyt" -biisin musiikkivideolla. Kiinnostuin rakennuksesta ja sen historiasta ihan älyttömästi ja kahmin netistä tietoa sen minkä kerkesin. Mikäli sinua kiehtoo rakennuksen alkuperä ja haluat lisää kuvia ja taustatietoa, kurkkaappas The Bohemian Blogiin, joka on tehnyt aiheesta hyvinkin kattavan tutkimuksen ja jopa vieraillut itse sortumavaarassa olevassa rakennuksessa. 

Kollaasissa käytetyt oikeiden rakennusten kuvat:

Kiinostaako teitä ylipäänsä kuulla opiskelujuttuja vai onko omissa opinnoissa/töissä jo ihan tarpeeksi?

lauantai 15. marraskuuta 2014

Joulufiiliksissä

olohuone1
Huomenta, täällä yksi joulufiilistelijä ilmoittautuu! Koti on saanut osakseen jo pientä joulukoristetta säihkyvien valojen, kynttilöiden sekä vilttien osalta. Eilen leivoin ensimmäisen satsin pipareita ja söin siinä sivussa varmaan puolet omatekemästä(!!) taikinasta Michael Buble taustalla raikaen. Joulupallotkin odottavat jo eteisessä maalausta. Haaveilen musta-valkoisista palloista ja koska sellaiset maksoivat ainakin Sokkarilla vajaa 5e kappale, päätin tehdä ne opiskelijabudjetilla itse. Nyt vain pitäisi ehtiä valoisaan aikaan pihalle sprayaamaan. Sisällä ei oikein kehtaa...

kynttilä
Pelastin tuon hopeisen kasvin takapihamme ruukkuistutuksista, sillä kaikki muut jutskat siitä ympäriltä kuolivat. Sanoin jo Nikolle, että tämä viherpiiperrys ei taida olla meikäläisen heiniä. Taidan siirtyä suosiolla japanilaistyyliseen puutarhaan. Tiedä sitten miten kauan tuokaan hopealanka täällä sisällä elää, ilmeisesti ulkokasviksi tarkoitettu? :'D Kääk. Ehkä olen vielä liian nuori puutarhahommiin. Leikkokukat kyllä menevät sisällä, niille kun ei tarvitse sen kummempia tehdä. Ulkoistutukset ovat sitten asia erikseen. Onneksi nyt on talvi ja kanervia ei tarvitse kastella. 

viltti
olohuone2
Suuntaan aivan kohta töihin, jonka jälkeen hurautan Nikon äidin kyydillä Iisalmeen katsomaan peliä ja sen jälkeen viettämään Nikon kanssa joukkueen pikkujouluja, joihin myös avecit ovat tervetulleita. Ovat muuten tämän vuoden ensimmäiset pikkujoulukinkerit! Joulufiilistely siis sen kuin jatkuu… 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Toivepostaus: arkimeikkini

mydailymakeup
Olen saanut useita pyyntöjä tehdä postausta arkimeikistäni. Koska itsensä kuvaaminen on osoittautunut 50mm objektiivilla ja vessan surkeassa valossa suhteellisen haastavaksi, on postaus jäänyt kerta toisensa jälkeen tekemättä. Olen yrittänyt videota ja vaikka mitä, mutta aina ne ovat jääneet. Tänään kuitenkin päätin olla luovuttamatta ja kyhätä teille tämän postauksen. Arkimeikki näillä tuotteilla vie minulta n. kymmenen minuuttia. Joskus jätän rajaukset kiireen takia tekemättä, mutta muuten rutiini on lähes poikkeuksetta sama. 

Aloitan aina levittämällä kosteusvoiteen pohjalle. Sen jälkeen teen Lorealin ja Guerlainin meikkivoiteista sekoituksen kämmensyrjälle, jonka vedän naamaan samaan tyyliin kuin kosteusvoiteenkin. Silmien aluset, kulmaluun haaleat verisuonet ja pienet näppylät peitän Joe Blascolla, jonka jälkeen sudin Isa Doran irtopuuterin koko kasvoille. Tähän menee n. 2 minuuttia.

pohja2
puuteri
varjostus2
Pohjan jälkeen siirryn varjostuksiin ja korostuksiin, joihin minulla menee n. puolitoista minuuttia. Levitän Guerlainin aurinkopuuteria poskipäiden alle, hiusrajaan ja nenänpäähän, sekä ihan vähän leuan alle. Jos jaksan, sipaisen myös hieman Isa Doran pinkkiä poskipunaa. Isa Doran glow stick on ollut ihan ehdoton suosikkini, mitä korostuksiin tulee. Levitän sitä kulmaluulle, poskipäille ja nenän korkeimmalle kohdalle, sekä hieman huulen ylle siihen "kuoppaan". Tuo kivasti hehkua kasvoille. Suosittelen kokeilemaan!

kulmat
Seuraavaksi vuorossa olisi kulmakarvat. Ainainen murheenkryyni. Piirrän kulmat ensin kynällä, joka on niin loppu, vanha ja nysä, etten edes tiedä miltä merkiltä se on. Sen jälkeen pehmennän väriä Dermosilin kulmakarvapaletin keskimmäisellä sävyllä. Jos en ole värjännyt kulmiani vähään aikaan, (kuten nyt) on muoto välillä todella vaikeaa hahmottaa. Käyn yleensä nypittämässä ja värjäyttämässä kulmat äidilläni. Itse en niihin koske, ja sen kyllä huomaa :'D. Kulmiin minulla menee päivästä ja hermoista riippuen 2-3 minuuttia.

kulmat2
luomiväri
Kulmien jälkeen levitän luomivärin. Yleensä siihen menee ehkä minuutti. Käytän vain vaaleita sävyjä arkisin, yleensä jotain hempeää pinkkiä tai heleää vaaleaa. Yllä oleva luomiväri on äidin kaapeista joskus aikoinaan nyysitty. Se oli käyttämättömänä ja ajattelin tarjota sille paremman kodin.. hah sori mama! Muita luomivärejä minulla on lisää kymmeniä ja kymmeniä, mutta tällä hetkellä käytössä on tuo No7.  Sekä samainen Dermosilin paletti, mitä käytän myös kulmiin. Levitän vaaleita sävyjä koko luomelle, kulmaluulle ja silmien sisänurkkiin.

ripset
Luomivärin jälkeen rajaan silmät ylhäältä Lorealin mustalla nestemäisellä eyelinerillä. Alas vedän rajaukset ruskealla kajaalilla. Välillä on kausia, jolloin en rajaa silmiäni ollenkaan, mutta varsinkin näin pimeyden ja syksyn tullen huomaan kaipaavani silmiin vähän skarpimpaa otetta. 

Ripsiväreissä minulla on vain yksi ja ainoa vaihtoehto. Lorealin Volume million lashes. Se antaa haluamaani tuuheutta ja pituutta ripsiin ja olen ollut siihen ihan supertyytyväinen. Pitäisi kohta käydä hakemassa kaupasta uusi, sillä entinen alkaa vedellä viimeisiään. Ripsiväriä laitan pääosin vain yläripsiin, joskus kuitenkin suhaisen ohi ja alas tarttuu vähän väriä. Alaripseni ovat muutenkin ihan olemattomat, joten niitä on aika turha meikkailla. Silmien meikkaukseen minulla menee n. 5 minuuttia. 

ripset2
huulet
Lopuksi valitsen huulille joko kiiltoa, punaa tai huulirasvaa. Yleensä päädyn viimeiseen vaihtoehtoon. Huulirasvoissa minulla on kaksi suosikkia; Payotin helposti levittyvä, hieman kiiltoa antava huulirasva, sekä kylmältä ilmalta ja kuivuudelta suojaava Madaran huulivoide. 

huulet2
meikki
Siinäpä ne olisivat, arkimeikkini kulmakivet. Yleensä tajuan istuvani puoli kahdeksalta aamulla keittiön pöytämme ääressä yöpaidassa ja mitään tekemättömänä. Kelloon katsoessani havahdun jäätävään paniikkiin ja sudin meikit kiireellä naamaan. Se on aikalailla tasan kymmenen minuuttia. Sitten viiden minuutin vaatekriisi ja säntäys autoon. Jos hyvin käy ja valot ovat suotuisat, niin ehdin tasaksi kouluun. 

Mikäli minulla on oikeasti aikaa panostaa (esim ulos lähtiessä), menee meikkailuihin helposti jopa tunti. Siinä on sitten vara ryssiä muutaman kerran luomivärit ja rajaukset, jos niikseen tulee. Haha. Mutta joo, kertokaahan teidän luottomeikkinne ja suosituksenne, kiva olisi kuulla! :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Paras aika päivästä

donefortoday
Tulin noin 1,5h sitten töistä. Menin jo kahdeksaan kouluun, joten päivä on ollut melkoisen pitkä. Vastoin kaikkia omia "sääntöjäni", poikkesin Makuunin kautta kotia. Olen päättänyt, että arkena en herkuttele karkeilla tai muilla herkuilla ollenkaan. Nyt oli kuitenkin aivan pakko hieman luistaa tästä, sillä salmiakinhimoni oli ihan jäätävä. Lisäksi ajatus siitä, että kotiin päästyäni saan heittäytyä pitkän päivän jälkeen sohvalle kirjan ja namien pariin tuntui aivan ylitsepääsemättömän hyvältä. Onneksi tajusin kuitenkin syödä oikean ruuan ennen kuin käyn karkkien kimppuun. Nyt kun verensokeri on jo hieman tasaantunut niin sokeria tai niitä salmiakkeja ei tee edes niin paljon mieli kuin vielä hetki sitten. ;D

DSC_8181
Meillä oli koulussa taas melkoisen erikoinen päivä. Tällä hetkellä meneillään on mallinrakennuskurssi, jossa tutustumme ja valmistamme erilaisia pienois- ja hahmomalleja. Tänään tehtävänämme oli valmistaa omissa ryhmissä pienoismalli elintarvikkeita hyödyntäen yhdestä tunnetusta rakennuksesta. Meidän ryhmällä kohde oli London City hall, joka sai muotonsa lantusta. Lopputuloksena oli hauskoja malleja mm. piparkakuista, hampurilaisista ja spagetista valmistettuna. Kuvia laitan loppuviikosta myös tänne blogin puolelle teidän nähtäväksenne. Sen verran hienoja luomuksia siellä tänään pajalla syntyi. Mutta nyt sen kirjan pariin… adios!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ottaako kaaliin?

52kokeiluakeittiössä
Pahoittelut muutaman päivän hiljaiselosta. Olen yrittänyt vieroittaa itseäni koneella istumisesta tässä pari päivää, arkena kun tulee välillä istuttua jo pelkästään koulun puolesta useita tunteja ruutua tuijotellen. Sitäpaitsi, viikonloppu piti sisällään niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, etten yksinkertaisesti ehtinyt tänne blogin puolelle. Tai no, ehtinyt ja ehtinyt... priorisoin ulkoilun, treenaamisen, Nikon kanssa vietetyn ajan ja kirjan lukemisen blogia tärkeämmäksi. Koska Nikolla on pelikausi jälleen täysillä käynnissä, tulee arki-iltoja ja viikonloppuja nykyään vietettyä hyvinkin paljon itsekseen kotona. Siihen päälle kun lisää vielä kummankin työt ja koulut, on yhteinen aika välillä todella vähissä. 

Paistetut ruusukaalit sekä kukka- ja parsakaalimuusi 


Mutta asiaan. Tulin jakamaan teille viimeviikkoisen ruokakokeiluni, joka tällä kertaa on hyvinkin yksinkertainen ja koostuu mistäs muusta kuin erilaisista kaaleista. Myönnän, että sana kaali saa jo pienet puistatukset kulkemaan niskassani. Olen inhonnut kaalilaatikkoa koko pienen elämäni. En ole koskaan oppinut pitämään siitä ja vaikka nyt voisin jopa koulussa sitä maistaa, on se lähes poikkeuksetta tehty aina myös jauhelihasta. Minä kun en punaista lihaa syö, niin enpä ole sitä kyllä edelleenkään sen koommin maistelut (ja totuttanut makunystyröitäni). Kaalilaatikkoa en vielä ole valmis tekemään. Ajattelin kuitenkin lähteä pienestä liikkeelle ja kokeilla ison kaalin pikkusiskoa - ruusukaalia. Sama kamala haju valtasi nenäni, kun paistoin puolikkaita kaaleja öljytyllä pannulla. Päätin kuitenkin, että periksi ei anneta. Maustoin kaalit suolalla ja tilkalla hunajaa ja arvaattekos mitä! Ne oli oikeasti ihan tosi jees. 

Ajattelin rykäistä kerralla kunnon kaalizembalot pystyyn ja valmistin paistetun seitin ja ruusukaalien kaveriksi vielä kukka-ja parsakaalimuusia. Aivan naurettavaa, miten en ole jo aiemmin tajunnut kokeilla sitä!? Todella kevyt korvike tavalliselle pottumuusille ja maistuu aivan yhtä hyvälle - tai oikeastaan jopa paremmalle. Muusin valmistin keittämällä kukkiksia ja parsiksia niin kauan, että ne pehmenevät kunnolla, jonka jälkeen soseutin ne ja maustoin suolalla. Lopuksi lisäsin hieman maitoa pehmittämään lopputulosta. Ja tadaa! Pottumuusi ilman yhtäkään perunaa on siinä. Helppoa, nopeaa ja herkullista. Joko sinä olet kokeillut? ;)